|
|
Post by Sara Blomqvist on Oct 5, 2020 20:00:27 GMT 2
Hjalli frá Ljóma "Hjalli"islanninhevonen, ori
s. 1.9.2020 (1v)
5-käyntinen tulevaisuuden tähti
>>sivut<<
|
|
|
|
Post by Sara Blomqvist on Oct 22, 2020 18:12:44 GMT 2
Aika toteuttaa unelmia Sara x Hjalli 1
4.10.2020 sunnuntai
Ajomatka toiselta puolelta Suomea pohjoiseen Lappiin asti oli pitkä ja puuduttava, mutta yhtä aikaa silti kamalan jännittävä ja täynnä upeita maisemia. Mun pieni, tummansininen auto oli lattiasta kattoon asti pakattuna täyteen tavaraa, ja auton vetokoukkuun oli kiinnitetty valkoinen hevostraileri. Traileri, missä matkusti mun ensimmäinen oma hevoseni, mustankirjava islanninhevosori Hjalli frá Ljóma. Se oli ihan vasta täyttänyt yhden vuoden, ja olin ostanut sen suoraan varsan kasvattajalta Marilta. Kauppakirjat oli allekirjoitettu ja kavioliitto solmittu jo syyskuun puolella, mutta vasta tänään, aikaisin aamulla lastasin orin trailerini kyytiin Ljóman pihassa ja käänsin auto-traileriyhdistelmän keulan kohti pohjoista. Meidän tarina sai alkaa.
Mä käänsin auton radiota hiljaisemmalle ja laskin auton nopeutta lähestyessämme Aihkiaa, jonka pihan valot loistivat kutsuvasti pimeyden keskeltä. Koko päivän kestäneen ajomatkan jälkeen oli ihana päästä lopultakin perille kohteeseen. Mä bongasin maneesin ja ratsastuskentän kulmalta tallin omistaja Ailen, joka heilutti iloisesti kättään nähdessään meidän lähestyvän. Pysäytin yhdistelmäni punahiuksisen naisen kohdalle ja laskin auton ikkunan alas.
"Tervetuloa! Teitä täällä ollaankin koko päivä odotettu", se hymyili ja mä hymyilin sille leveästi takaisin. "Jätä auto ja traileri siihen vain, voit ajaa trailerin parkkiin sitten kun olet purkanut tavarat… Ja Hjallin!"
"Ihana olla viimein täällä. Tästä mä oon koko mun elämän unelmoinut", totesin onnellisena päästessäni autosta ulos ja verryttelemään jäseniä.
"Miten matka meni?"
"Hyvin, Hjallin lastaaminen sujui yllättävän hyvin ja se matkusti tosi nätisti. Muutaman kerran pysähdyin antamaan heinää ja juottamaan sen."
"Ei tainnut olla ruuhkaa?"
"No ei pahasti, me se tientukko taidettiin olla", naurahdin naiselle vetämääni traileriin viitaten. "Taitaa sunnuntaisin liikennettä olla enemmän etelään kuin tänne päin."
Trailerista alkoi kuulumaan epämääräistä liikehdintää ja kolinaa, joten mä näin parhaakseni keskeyttää mukavan juttutuokion ja kiersin tien reunassa seisovan yhdistelmän ja avasin ojan puolella olevan trailerin pienen etuoven.
"No hei Hjalli, ihan kohta otetaan sut ulos, kun hetken vielä maltat", juttelin varsalle, joka hörisi innoissaan mut nähdessään. "Tuutko Aile vähän auttamaan?"
"Toki", se huikkasi ja laskimme yhdessä trailerin painavan lastaussillan alas. Aile jäi lastaussillan puolelle odottelemaan siksi aikaa, että sain vedettyä hanskat käsiini. Napsautin riimunnarun varsan päitsiin kiinni ja irrotin sen narun, millä Hjalli oli ollut kiinni matkan ajan.
"Valmista!" huikkasin Ailelle ja se irrotti trailerin takapuomin, minkä jälkeen siirtyi pois lastaussillalta. Mä työnsin Hjallia vähän ryntäistä, että se tajuaisi alkaa peruuttamaan ja sen jälkeen kävelin rauhassa varsan kanssa pois kopista. Se peruutti nätisti ulos Ailen ohjatessa sitä niin, että ori ei astuisi lastaussillasta ohitse.
"Hiiiieno poika", kehuin oria ja rapsutin sitä kaulasta sen päästyä turvallisesti maankamaralle. "Tervetuloa kotiin, Hjalli."
Hjalli laskettiin jo samana iltana tallin muiden orien, Olaf-vuoniksen ja Lumi-issikan, kanssa samaan pihattoon. Hjalli otti luonnollisesti pahnan pohjimmaisen paikan ollessaan huomattavasti nuorempi kuin sen uudet kaverit. Olaf ja Lumi päästivät kuitenkin Hjallin syömään, juomaan ja lepäämään pihattoon, joten suuri kivi vierähti pois mun sydämeltä ja mä päästin syvän, helpottuneen huokauksen huomatessani kaiken sujuvan niin kuin pitikin. Mun pieni, mustakirjava issikkavarsani jäi varsin tyytyväisen oloisena pihattoon hengailemaan mun laittaessa orin vähäisiä varusteita paikalleen. Hjalli ei vielä muuta oikeastaan omistanutkaan, kuin riimun ja narun, pienet narupäitset, liinan ja muutamia harjoja sekä yhden loimen. Suitset olivat ainakin ostoslistalla, samoin valjaat ohjasajo- ja ajo-opetusta ajatellen.
Mun tarkistettua vielä kerran, että mun silmäterällä kaikki oli varmasti kunnossa, mä sanoin heipat Ailelle ja kipittelin autoni luokse. Peruuttelin trailerini parkkiin maneesin seinän viereen ja lähdin ajelemaan autolla Hettaan, siellä kaupan kautta uutta kotiani kohti - siellä vallitsi aivan järkyttävä kaaos muuttofirman käytyä vain roudaamassa kaikki mun huonekalut ja laatikot sisälle. Tänään mun pitäisi vielä jaksaa purkaa autoni lasti sekä kaivella muuttolaatikoita sen verran, että saisin kasattua varusteet syysvaellukselle, jonne lähtö olisi jo heti huomenna. Tämä päivä oli ollut rankka, mutta kaiken sen vaivan arvoinen - mä olin koko elämäni asunut joko Tukholmassa tai etelä-Suomessa, mutta aina unelmoinut Lappiin muuttamisesta. Tänä syksynä oli tullut sopiva aika toteuttaa unelmia – ensimmäinen oma hevonen sekä se Lappiin muutto. Mä olin onnellisempi kuin aikoihin, kun myöhään illalla kaivauduin sänkyyn ja painoin väsyneet silmäluomeni kiinni. |
|
