Hiihtoratsastuskilpailut 06.02.2021

Luokka 1: Talven riemua - Helppo rata Näkkäjärven jäällä (4/10)
Tasainen pohja, ei hevosella ylitettäviä esteitä. Soveltuu erinomaisesti lajia kokeileville tai aloitteleville.


Tulokset luokasta nro 1:

1. Ava Layden & Jane Blacklake - Shadow’s The song of Dragon Roaphass



Tuomarin kommentit: "Vauhdikas, hyväntuulinen kuva, johon on saatu liikkeen tuntua sekä erityisen onnistunut pakkasvaikutelma! Hevonen on ihastuttavan iloisen näköinen, koko kilpatiimillä tuntuu olevan hauskaa. Tämä kuva nosti hymyn huulille, tuli aivan hinku päästä takaisin hiihtoratsastuksen pariin - talven riemu tosiaan välittyy!"

2. Helga Nikunlassi & Pauliina Mäntykoski - Sumun Lounatuuli

Hullut suomalaiset, pitääkin se hiihto tunkea joka paikkaan, jopa ratsastukseen.

Männäviikolla jo vähän Pauliinan kanssa harjoiteltiin ja voin todeta, että minusta ei hiihtäjäksi ole. Nimittäin perspuoli paleli niin pirusti raahautuessani läpi lumen monta sataa metriä (ja voin kertoa, että toppahousuni luistivat paremmin kuin pulkka jäällä), sillä jos jotain on ratsastajalle opetettu niin älä laske ohjista irti oli tilanne mikä hyvänsä. Tässä tapauksessa pitkät liinat korvasivat ohjat ja hiihtäjä ratsastajan. Ymmärtänette silti pointin. Autossakin istun kesät talvet penkinlämppäri päällä, sillä pidän trooppisesta lämmöstä. Siksi kai ostin hevosellenikin karvasatulan, joka ei muuten jättänyt kannikoitani kylmäksi tänäänkään!

Rohkenin välillä suorituksen välissä katsahtamaan taakseni hiihtäjään päin, mutta puuterilumi pöllysi niin, että Pauliinasta erottui silloin tällöin vain vilaus vaaleanpunaisesta takistaan. Siinä vasta oli rämäpäinen likka! Ei päästänyt pihaustakaan, vaikka annoin Lounan viilettää täyttä laukkaa eteenpäin. Kylmänviileästi hän roikkui mukana ja ohjasi itseään kuin vanha konkari.

Jossain vaiheessa Pausta ei enää kuulunutkaan mitään...

No se oli himskatti sentään tippunut kyydistä! Siellä se killui kolmosesteen tolpan nokassa. Ehkä Pauliina oli käsittänyt keräysesteen idean nurinkurin. Esteen tarkoitus ei ollut kerätä meitä, vaan meidän este. Hykertelin vastatuuleen, jottei Pauliina kiivastuisi enempää tilanteesta. Pieni Pikku-Myy näytti kihisevän kiukusta jäätyään takinliepeestä kiinni!

Tuomari oli onneksi höveli ja oli tilanteen tasalla, eiväthän nämä niin vakavat kinkerit olleet. "Jatkuu vaan!" hän huikkasi ja Pauliina tarttui jälleen liinoihin.

Minä en voinut olla hekottelematta tapaukselle koko loppusuorituksen ajan, etenkin kun Pauliina näytti vetävän loppuradan sellaisella sisulla maaliin, ettei tosikaan!



Tuomarin kommentit: "Hauskasti kirjoitettu ja vauhdikas tarina! Kielenkäyttö on onnistunutta ja tuo eloa ja hyvää tuulta tarinaan, minkä lisäksi tarinaan on saatu mukaan hiihtoratsastuskisojen rento tunnelma. Kokonaisuudessaan kekseliäs ja lämminhenkinen pätkä kisasuoritusta!"

3. Sussu & Iina - Mahogany

Kun kuulin tammikuun puolen välin tienoilla, että Enontekiössä, vain vähän päälle neljän tunnin ajomatkan päässä olevalla Aihkian vaellustallilla järjestettäisiin hiihtoratsastuskilpailut olin varma, että minun pitäisi päästä mukaan! Houkuttelin pahaa aavistamattoman tallitytön ratsastamaan syötävän suloista vuonohevostamme Mallaa. Päästyämme pitkän ajomatkan päätteeksi kisapaikalle, Sussu lähti ilmoittamaan meidät mukaan kisaan ja minä kaivoin Mallan varusteet valmiiksi esille. Oli myönnettävä, että en ollut aiemmin ikinä innostunut kokeilemaan hiihtoratsastusta, mutta nyt kun olin muutenkin innostunut vetelemään pertsaa pitkin latuja mummojen seurana, ajattelin että hevosen perässähän se kävisi tietysti vielä mukavammin!

Tallitytöt yllyttivät meitä kovasti hyppäämään heti syvään päätyyn eli osallistumaan haastavammalle rinneradalle, mutta sen me tajusimme sentään tällä ensimmäisellä kerralla jättää väliin. Malla käyttäytyi radalla tapansa mukaan erinomaisesti ja tammasta kyllä huomasi, että se oli aikanaan opetettu kärryille ja sen vuoksi se ei välittänyt vetämisestä hölkäsen pöläystä. Ainoastaan paikalla seisominen purevassa pakkassäässä ja edessä houkuttelevat esteet saivat tamman toisinaan tamppaamaan paikallaan. Seisoin hieman huvittuneena odottamassa matkaan lähtöä kasari väreissä hehkuva kypärä ja valtavat suojalasit päässä sekä lyhyet ja kirkkaankeltaiset sukset jaloissani. Lähtömerkistä Sussu laittoi tamman liikkeelle ja minä pitelin naruista kiinni kaikilla voimillani. Täytyy sanoa, että pystyssä pysyminen suksien päällä kovassa vauhdissa ei ole homma siitä helpoimmasta päästä!

Ratamme sujui, noh.. voi sanoa, että suksi ainakin luisti. Vauhtia kyllä löytyi, mutta muutamissa kaarteissa ehkä hieman liiaksikin minun vetäessä mutkat kirjaimellisesti suoriksi. Onneksi Malla malttoi odotella minua matkaansa aina sen verran mitä ratsastaja selässä jaksoi tammaa pidätellä. Hauskaa meillä kaikilla kyllä totisesti oli ja Mallan lisäksi minäkin sain lumen pöllyämään! Mieleen painuivat etenkin radan lopulla vastassa olleet kumpareet ja ponnari, jotka vedimme kumpaisenkin melkoisen liidokkaalla ja vähintäänkin omalaatuisella tyylillä. Päivän kruunasi kuuma kaakao ja mehevät muurinpohjaletut, joita kiirhedimme suorituksen jälkeen hakemaan kanttiinista sormiemme lämmittelemiseksi. Mallakin sai oman lämpimän melassimehunsa ennen, kun meidän oli aika suunnata hevosauton nokka takaisin kohti Rovaniemeä.

Tuomarin kommentit: "Miellyttävä, hyväntuulinen tarina päivästä. Ilmeisen rohkea parivaljakko, tekstistä kun saa käsityksen, että hiihtäminen on tuttua, mutta hiihtoratsastamaan lähdettiin niin sanotusti kylmiltään. Teksti kulkee jouhevasti eteenpäin, ja lajikokemus on selkeästi yhtä mukava tarinan henkilöille kuin lukukokemus tuomarille."

4. Aile Aikia & Pauliina Mäntykoski - Taika fra Solsetur

Oli talvinen kirkas aurinkoinen päivä, kun Pau potkutteli riemu kasvoillaan kohti Aihkian tallia potkukelkallaan – tavalliseen tapaan. Pieni kymmenvuotias likka odotti malttamattomana päivää, tänään hän pääsisi hiihtäjäksi hiihtoratsastuskilpailuihin! Hän oli harjoitellut ahkerasti hiihtämistä useamman tallin hevosen perässä, ja käynyt jopa laskettelemassa. Mutta tänään oli aika kilpailla!

Pau oli innostunut lajista niin kovin, että lupautui sekä Ailelle että Helgalle hiihtäjäksi, ja jopa molempiin luokkiin kummallekin! Olisi siis koko päivä aikaa onnistua, hänen oma tulos ei jäisi yhden suorituksen varaan. Pau oli päättänyt – vaikka hän olisi nuorin ja pienin osallistuja, aikoi hän liitää kuin lentäen suksilla.

Ensimmäisenä hän starttasi Ailen kanssa Lauttajärven jäällä ihan tallin tarhojen eteen rakennetulla helpommalla radalla. Tyttö veti jännittyneenä laskettelulasit kasvoilleen ja valmistautui lähtöön.

Taikalla oli hyvä ja vauhdikas päivä, ja Pau nautti vauhdista, kasvoja vasten purevasta pakkasen viimasta ja kirkkaana kimmeltävästä auringosta. Lumi lenteli ja pöllysi Taikan kavioista, ja Pau teki parhaansa radan esteillä. Etenkin kumpareet olivat hauskoja, ne pompottivat hupaisasti!

Vähän ennen maalia Pau sai hypätä pienen lumiponnarin, omat blondit ponnarit tuulessa viuhuten. Aile kannusti Taikan maalisuoran kiriin, ja kaksikko viipotti ilosta hihkuen maaliviivan ylitse. Oi sitä talven riemua, onneksi Paulla oli vielä monta rataa edessä! Ja Ailekin pääsisi kohta uudestaan vaikeammalle radalle Fjellan kanssa, kunhan pikkutamma vapautuisi talutusratsun tehtävistään. Pau sen sijaan lähti etsimään Helgan – kohta olisi heidän vuoro!

Tuomarin kommentit: "Mukava, vähän erilaisista lähtökohdista kirjoitettu tarina. Tarinasta välittyy hyvin tunnetila, iloisuus ja se, miten hauskaa on ollut. Tarinamuodoltaan hyvin perinteinen, mutta hyvällä tavalla! Myös päähenkilön nuori ikä on saatu tarinassa välittymään sanavalinnoilla ja yleisellä kerronnalla hyvin."

---

Luokka 2: Ajatuksia katsomon puolelta - Haastavampi rata Näkkävaaran rinteellä (3/10)
Rinteen nousua ja laskua sisältävä rata, estekorkeus max. 50cm.



Tulokset luokasta nro 2:


1. Helga Nikunlassi & Pauliina Mäntykoski Kafka

E N O N T E K I Ö N P A I K A L L I S S A N O M A T
Julkaistu 7.2.
Kirjoittaja Perttu Rönkä

Oman kylän Nikunlassille menestystä erikoisessa lajissa

Kuvassa Helga Nikunlassi lainahevosellaan Kafka. Rohkeana hiihtäjänä toimi Pauliina Mäntykoski.

Aihkian vaellustalli järjesti lauantaina 6.2. Näkkälän kauniissa tunturimaisemissa erikoisen hiihtoratsastustapahtuman. Erikokoiset ja -näköiset hurjasti nelistävät hevosratsukot vetivät perässään hiihtäjiä, jotka pitkän köyden päässä niin pujottelivat, notkistelivat kumpareilla kuin lensivät hyppyreistäkin. Tästä lauantaista ei vauhtia puuttunut!

Kilpailut pidettiin kahdessa eri vaikeusluokassa, ensimmäinen oli tasaisempi rata Näkkäjärven jäällä ja myöhemmin päivällä oli vuorossa haastavampi rata tunturin rinteellä. Aihkian vaellustallilla tapahtumaan oli valmistauduttu jo useamman päivän ajan.

- Aphun kututtiin jokhainen ja illansilmään tehtiin, vaellustallin pitäjä Aile Aikia kertoo.

Voitosta lähti kilpailemaan myös Hetan koulukeskuksen kuraattori Helga Nikunlassi. Hän kertoo katsomossa olevan liuta koulun oppilaita, jotka ovat tulleet kannustamaan häntä.

- Mien ny milhään jouva pysähtymhään! huikkasi hymyilevä Nikunlassi ensimmäisen hiihtoratsastusluokan jälkeen.

Laji vaatii teräksenlujia reisilihaksia sekä notkeita polvia. Ilman taitavaa ratsukkoa ei suorituksesta myöskään tule mitään. Kyse on harmonisesta kokonaisuudesta ja saumattomasta yhteistyöstä. Tai silkasta hauskanpidosta.

- Ei sole se tulos niin nukaa, parhhani molen tehnyt ja sillä menhän, Nikunlassi kuittaa molempien luokkien jälkeen.

Vaan ei huonosti mennyt oman kylän kuraattorillamme lopullisissa tuloksissakaan.

Tuomarin kommentit: "Erilainen, erottuva tuotos ja katsojanäkökulma. Mietitty ja huoliteltu kokonaisuus, siisti pieni uutisjuttu uutiskuvineen kaikkineen. Murre on ihana yksityiskohta! Tämän voi helposti kuvitella paikallislehteen, nimenomaan paperiseen, ja lehtileikkeen tallin ja koululuokan seinälle. Lämminhenkinen kokonaisuus."

2. Annabel & Cecilia Kastehelmi - Kastehelmen Cadfael

Ponityttöjen äitinä ja itsekin kilparatsastajana sitä on tottunut vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Tai niin ainakin olen luullut. Vaikka tytöt ovat jo isoja ja pikkuhiljaa itsenäistyvät, niin heidän kertoessaan ilmoittautuneensa hiihtoratsastuskilpailuihin yritin keksiä miljoonia tekosyitä sen perumiselle. Ovathan he aina äidin pikkutyttöjä. Ideahan on pähkähullu! Ja vaarallinen! Kolmen tähden kenttäluokka ei ole vaarallinen, mutta hiihtoratsastus on! Ja tietysti oli ilmoittauduttu siihen haastavampaan luokkaan, helpompi olisikin ollut varmaan ihan liian tylsä..

Siirryin katsomoon Kamun loimeen kietoutuneena kaakaomuki toisessa ja lettulautanen toisessa kädessä. Tyttöjen pitäisi startata hetkenä minä hyvänsä. Kiittelin mielessäni sitä, että Kamu on nyt aikuistuttuaan muuttunut paljon rauhallisemmaksi ja sitä voisi nykyään sanoa jopa hyväkäytöksiseksi oriksi. Ei se silti olisi ollut minun ykkösvalintani hiihtoratsastuskilpailuihin.

Kurkin varovasti kaakaomukini takaa lähtöpillin soidessa ja jestas millaiseen vauhtiin Annabel Kamun kannusti! Vähempi olisi varmasti riittänyt. Lumi vain pöllysi Cecilian tullessa suksiensa kanssa perästä. Onneksi oli laskettelulasit päässä. Esteet itsessään olivat matalia, mutta rinteen nousut ja etenkin laskut radalla näyttivät haastavilta. Ja hyppyri! Se vasta hurjalta näyttikin. Tytöt selvisivät hengissä maaliin, kukaan ei loukkaantunut ja esteetkin tuli suoritettua oikeassa järjestyksessä. Huokaisin helpotuksesta ja mietin tyhjältä lautaselta hilloa kaapien, että näin hyviä lettuja täytyy tyttöjenkin maistaa! Uskaltaisikohan sitä itsekin vielä joskus lähteä mukaan tällaiseen hullutteluun? Ehkä parempi pysytellä siellä kolmen tähden kenttäluokissa, ettei vaan lonkka murru.

Tuomarin kommentit: "Äidin huolekkuus on saatu tarinassa erinomaisesti tuotua ilmi tekemättä siitä kuitenkaan tuomitsevaa Facebook-postausta. Mukava lukea myös sivustakatsojan näkökulmasta, millaiselta hiihtoratsastuspäivä näyttää."

3. Aile Aikia & Pauliina Mäntykoski - Lite Fjella


Vauhtia riitti, eikä pientä Pauta pelottanut hyppyrikään! Äitiä olisi voinut pelottaa, jos hän olisi eksynyt mukaan katsomon puolelle.

Tuomarin kommentit: "Hyväntuulinen kuva, juuri hyppyristä vauhtia ottaneessa hiihtäjässä on erityisen hyvää liikkeen tuntua! Kaunis pelkistetty ja toimiva kuva, joka on toteutettu taitavasti ja sommiteltu hyvin. Ratsastajan iloinen hymy sekä kuvan positiivinen tunnelma ilahduttavat katsojaakin."