14.1.2021Vuosi oli käynnistynyt töiden osalta vauhdikkaasti enkä mä käsittänyt lainkaan, miten työpäivät tuntuivat vierivän ohi niin kovaa vauhtia, etten ehtinyt tyhjentää to do -listaani ja toisaalta niin hitaasti, että samainen lista ehti kasvaa pituutta tuntuen loputtomalta.
“Matilda hei, käytkö mun toimistossa?” kuulin Caritan äänen huikkaavan ja ehdin nähdä vilauksen toimistoon katoavasta naisesta.
Carita oli pomona melko persoonallinen: se saattoi lakata kynsiä kesken palaverin keskittyneen näköisenä ja olla silti pelottavan kartalla kaikesta ympärillä tapahtuvasta, tai todeta kesken iltapäiväkahvien keksineensä maata mullistavan ratkaisun, joka sen täytyi sillä samaisella sekunnilla oksentaa puhelimen muistioon ja lähteä jatkotyöstämään ideaa valmiiksi asiakkaalle. Carita oli myös suurpiirteinen, josta mä olin elävä esimerkki - nainen oli palkannut mut käytännössä ilman minkäänlaista työhaastattelua bongattuaan mut Kallan R-kioskilta.
“Niin?” hymähdin pujahdettuani toimistoon vähän harmissani siitä, että pomoni oli tietämättään keskeyttänyt flow-tilan, johon olin hetken takkuamisen jälkeen vajonnut.
“Lotta on sairaslomalla”, Carita ilmoitti ja mä mietin heti, tarkoittaisiko se, että mun täytyisi hoitaa toisenkin myyntiassistentin työt.
“Ai, harmi”, vastasin pälyilleen tietokoneensa näyttöä tutkivaa naista, jonka kasvoilta oli vaikea lukea mitään. Mä pidin Caritasta, mutta sellaisina hetkinä, kun se jätti lauseet roikkumaan avoimina ilmaan, mua turhautti.
“Yksi lentolippu Kittilään jäisi siis yli”, Carita jatkoi käännettyään katseensa muhun. Naisen kasvoilla oli mietteliäs, odottava hymy, joka sai mut täyttämään aukot itse.
“Munhan oli tarkoitus osallistua etänä”, vastasin epäileväisenä. Firmalla oli haavissaan iso asiakas, joka oli pitkän tarjouskilpailun jälkeen kääntynyt puoleemme. Työmatka oli ollut tiedossa jo joulukuusta lähtien, mutta ämpyiltyäni hetken vastaan hevoseeni - ja henkilökohtaisiin asioihini, jotka olivat tietenkin tarkoittaneet keskeneräistä eroa - vedoten olin saanut mahdollisuuden pysyä kotitoimistolla.
“Niin. Mutta Matilda, mä haluaisin sun ottavan vähän isompaa roolia siinä casessa - en Lotan sairasloman takia, vaan ihan yleisestikin. Ja se onnistuu helpoiten, kun pakkaat toppavaatteet mukaan ja lähdet mukaan Leville”, Carita lateli ja mä huomasin, miten sen hymy oli muuttunut ovelammaksi ja tiesin, ettei nainen olisi antamassa ihan heti periksi. Huokaisin äänettömästi, ennen kuin nyökkäsin.
“Joo. Järjestän asiat niin, että pääsen lähtemään”, vastasin, eikä huulilleni nousseessa hymyssä ollut mitään teennäistä. Vaikka Zelian liikutus täytyi edelleen järjestää, oli Caritan kommentti isommasta roolissa osunut juuri sinne, minne nainen oli sitä epäilemättä tähdännytkin - mun kunnianhimooni, joka oli vihdoin nostamassa päätään myös työrintamalla.
“Hyvä asenne”, Carita virnisti. “Laitan lentolipun sun sähköpostiin. Ja ei sun tarvitse olla koko reissua ilman hevosia - me suunniteltiin Teron kanssa pientä virkistyspäivää koko porukalle perjantaiksi, laitan infon siitäkin.”
Ehdin tutkia Caritan välittämät viestit vasta kotona. Toinen sisälsi lentolipun Helsinki-Vantaalta Kittilään ja toinen asiakasyrityksemme yhteyshenkilön kasaaman Aihkian vaellustalli/Näkkä safari infon, jonka mukaan kymmenhenkinen, siihen mennessä useamman workshop-päivän projektin tiimoilta pitänyt porukkamme päättäisi reissun Enontekiön suunnalla, luonnon helmassa. Ei tarvinnut olla salapoliisi arvatakseen, ettei elämyksistä elävä Carita ollut ainakaan hillinnyt ideointia virkistyspäivän osalta, sillä lähde huskyajelulle tai samoa hangissa islannin- tai vuonohevosen satulassa puhumattakaan majoituksesta revontuli-iglussa kuulostivat elämyksellisiltä ainakin useimmille työporukastamme.
Matilda tulee Lotan tilalle ratsastamaan. Omistaa hevosen, huomasin Caritan kirjoittaneen viestiketjun loppuun, enkä voinut olla hymähtämättä ääneen. Mä toden totta omistin hevosen, jolle mun täytyisi nyt etsiä liikuttaja, jotta ehtisin rymytä Lapin metsissä issikan kanssa tai ilman. Ensimmäisenä mieleeni juolahti Sarah, joka oli hoitanut pestin jo jouluna, mutta jota mä hieman välttelin kiitos viikonloppuisen viini-illan, joka oli päättynyt Jessen yöpymiseen luonani. En tiennyt oliko Sarahilla tapana pitää moraalisaarnoja, mutten halunnut joutua sellaisen kohteeksi, koska olin jo valmiiksi sekaisin ajatusteni kanssa.
Toisena mietin Jusua, mutta epäilin naisen olevan kiireinen, enkä viitsinyt laittaa sitä ahtaalle sen suhteen, olisiko sen pitänyt suostua esimerkiksi jostain hämärästä velvollisuudentunteesta, jollaisen se olisi jopa saattanut itselleen kehittää. Tai enhän mä Jusun kiireitä varmaksi tiennyt, mutta siltä se oli edellistä ratsujen vaihdon aikataulua sopiessamme vaikuttanut. Sitten mietin Lauria, mutta sillä lystillä olisi taas aivan erilainen hintalappu, vaikka kuskaisinkin Zelian Runiaciin välttääkseni matkakustannukset. Se jäisi viimeiseksi vaihtoehdoksi, koska kyseessä oli miltei viikon mittainen reissu.
Lopulta, kun olin jo solmussa potentiaalisten liikuttajien kanssa, päädyin ratkaisuun, johon en olisi uskonut päätyväni uusi vuosi, vanha minä -ajatusmaailmani kanssa. Epäröin vielä hetken ennen viestin lähettämistä Auburnin WhatsApp-ryhmään, mutta päädyin kuitenkin lähettämään sen. Syteen tai saveen, mutta toisaalta olikin jo varmaan korkea aika kääntyä tallikollegoideni puoleen.
Moi! Etsin Zelialle liikuttajaa (tai kahta) työmatkani ajaksi ensi maanantaista lauantaihin (18.-23.1.), yksi päivistä voi olla vapaa. Sillä saa halutessaan myös hypätä, mutta sileä ja maastoilu/juoksuttaminen ok. Se osaa olla ajoittain aika reaktiivinen, mutta herkkänä kuuntelee kyllä ratsastajaa. Tiistaina mahdollisuus myös osallistua sijastani Laurin valmennukseen (sileä/este), jonka olin jo ehtinyt sopia. Maksan valmennuksen, neuvotellaan diili muutoin molemminpuolisesti järkeväksi.
Tätä saa myös jakaa Purtsilaan päin ja muhun voi olla yhteydessä vaikka tätä kautta.Kai Jusu ja Sarah ilmoittautuisivat vapaaehtoisiksi, jos haluaisivat. Ja siihen mä nimenomaan halusin tämän diilin perustuvan: vapaaehtoisuuteen ja omaan haluamiseen, en typerään velvollisuudentunteeseen.
(Matildaan voi tutustua
täältä)
