|
|
Post by Helga Nikunlassi on Nov 21, 2021 13:30:08 GMT 2
Tänne voit jättää kommentteja muiden tallilaisten tarinoista.
Suosittelemme osallistumaan kommentointiin aina kun jaksaa, sillä kaikki tiedämme kuinka mukavalta tuntuu kun oma tarina saa palautetta ja se huomioidaan! 💛
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Nov 21, 2021 16:23:31 GMT 2
Geralt ja Eemil 21.11.2021
Valloittavan kotoisa kertomus uuden ajanjakson alusta ja häilyvästä koti-ikävästä. Kerrontatyyli oli nerokas, kuin oikeaa kirjaa olisi lukenut! Vielä kun höysteenä oli kaunis kuva iltaheiniään nauttivasta issikasta niin meikhäläinen oli ihan myyty! :-D
Inka ja Enni 21.11.2021
Mikä viilipytty Enni onkaan! Sinne se sujahti laumaan kuin vanha tekijä. Kauniisti kirjoitettua tarinaa jossa luopumisen tuska ja jännitys selkäänpaluusta oli käsinkosketeltavaa. Enni vaikuttaa jo nyt aivan ihanalta ratsulta, sellaiselta, jonka selässä hymy on varmasti herkässä!
|
|
|
|
Post by Ronja on Nov 22, 2021 20:02:25 GMT 2
Eemil 21.11.2021: Allekirjoitan Helgan kommentit ihanasta ja persoonallisesta tekstistä, joka sai ainakin minut hymyilemään! Tuntuu melkein pahalta olla näin vahingoniloinen, mutta on teillä ollut melkoisen jännittävä tulomatka!  Myös toteutustapa oli tosiaan erottuva ja pidin erityisesti siitä, kuinka ympyrä sulkeutui tarinan lopussa päiväkirjan kannen painuttua kiinni. Ja miten kauniisti Eemil pohti, osasivatko hevoset kaivata - niin ihana! Inka 21.11.2021: Tässä tarinassa välittyi ikävä Champia kohtaan ja myös se tunne, kuinka hämmentävää välillä onkaan toimia vieraan hevosen kanssa. Ei ole helppoa olla vertaamatta uutta siihen tuttuun ja turvalliseen, vaikka toisaalta yrittäisikin jo avata sydäntään myös uusille seikkailuille! Mutta kuten Inkakin pohti, niin jonkinlainen päänsisäinen kynnys tässä ylitettiin, ja ainakin tämän tarinan perusteella Enni kuulostaa kyllä sellaiselta tyypiltä, joka auttaa sinut kynnysten yli jatkossakin!
|
|
|
|
Post by Eemil Sodantaival on Nov 27, 2021 21:59:44 GMT 2
Olen tässä viikon sisään lueskellut tekstejä läpi uusista vanhoihin, ja nyt (ehkä) tiedän missä mennään.  Inkan kaipaus koskettaa, ja elän jotenkin vahvasti mukana sitä miten hän kasvattaa nyt uusia yhteisiä juuria Ennin kanssa. Suru ei tietty ikinä katoa, mutta jo näistä kahdesta ensimmäisestä pätkästä huomaa miten valo ripsahtelee tiheimmänkin risukasan läpi, joka päivä varmasti enemmän ja enemmän. Inka on hahmona muutenkin mielenkiintoinen, sellainen mistä allekirjoittanut tyylillisesti pitää. Klassinen musiikki is the thing, huomaan jo nyt miettiväni kuunteleeko Inka mieluummin 1800-1900 luvun uudempaa klassista vaiko vanhoja kultakauden tekijöitä...Lounan seikkailut ovat sitten btw aivan oma lukunsa: voin rehellisesti myöntää salakyylänneeni niitä jo pitkään, siitä asti kun Ruskavaellusta varten loin tunnuksen foorumille. 🤭 Virtuaalimaailmassa on muutamia hevospersoonia joiden elämää seuraan, ja tämä karvapallero kuuluu siihen lukulistaan. |
|
|
|
Post by Inka on Nov 27, 2021 22:27:05 GMT 2
Helgan tämänpäiväinen merkintä tallikirjassa herätteli ihanan huolettoman ja hilpeän joulutunnelman, johon on niin helppo uppoutua - kiitos siitä! Kuvakin oli niin yksityiskohtainen, että tallin arkeen ja lähestyvään jouluun on helppo sukeltaa mukaan. Myös Aihkian uusi ulkoasu on aivan upea, hienoin mitä olen aikoihin nähnyt. Lisäksi on mahtavaa, että porukkaa tulee koko ajan lisää. Odotan innolla uusienkin tulokkaiden tarinoita.
Eemilin tarinoita on ollut helppoa ja viihdyttävää lukea. Geraltista välittyy sellainen hauska, persoonallinen ja lennokas kuva. Tuo tämänpäiväisen tarinan lopun maisemakuvaus vei kyllä myös mukanaan ihan täysin, mulla näkyy edelleen silmissä vaan kylmän pastellinvärinen taivas ja loputon luminen maisema tykkypuineen.
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Nov 29, 2021 0:27:39 GMT 2
Vautsi miten ahkeria olette olleet! Joka kerta tänne pamahtaessani on ollut uutta luettavaa ja se on saanut sydämen oikein pakahtumaan. Huippua.
Inkan pohdinta Ennin klippaamisesta osui kyllä naulan kantaan, samoja mietteitä oli itselläkin kun Louna saapui. Päädyin itse lopulta vaan liikuttamaan kevyemmin kylmemmillä säillä, vaikka Aile sanoikin ettei loimituskaan ole ongelma! Lisäilen muuten piakkoin Aihkian sivuille hevosten ruokinta- ja hoito-ohjeita tallityöntekijöitä ajatellen, joten niitä voivat kaikki minulle lähettää elleivät ne jo löydy hevosen omilta sivuilta josta voin ne kähveltää. :-)
Ronja oli tehnyt huikean taustatyön ympäristön, hevosten ja hahmojenkin suhteen. Ja kuinka näin estetiikkaa rakastavan ihmisen silmiä hivelikään tuo tarinan kaunis, tyylitelty otsikko. Tarinakaan ei jättänyt kylmäksi, ehei, vaan Ronjalla on miellyttävä tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin ja siitä tuli oitis hyvälle tuulelle!
Geraltin uudet tuulet täällä pohjolassa taas ovat taattua laatua, joita odottaa aina sormet syyhyten. Kun meitä oli jälleen ilahdutettu upealla kuvallakin niin eihän tässä enempää voisi toivoakaan!
|
|
|
|
Post by Ronja on Nov 29, 2021 20:24:55 GMT 2
Inka 25.11.2021: Oi että, voiko päivä edes lähteä paremmin käyntiin, kuin aamuisella ratsastuksella jo ennen kuin päivä valkenee? Tosin pystyn aika hyvin samaistumaan ajatukseen, ettei sen jälkeen välttämättä malttaisi enää irrota arjen töihin On kuitenkin tosi helppo kuvitella teidät tanssahtelemassa maneesissa klassisen musiikin tahtiin - ihailtavaa yhteistyötä, vaikka olette vielä suhteellisen uusia toisillenne!  Kannatan myös pilkkihaalarin hankkimista, miten olet edes pärjännyt tähän asti? Helga 27.11.2021: En kestä, niin ihana piirros Aihkiasta! Tallipihan vilinä on käsin kosketeltavaa ja tekstipätkä täydensi juuri sopivasti kuvan tapahtumia. Kuvasta myös löytää joka kerta uusia yksityiskohtia, jotka on jokainen tarkasti mietittyjä Toivottavasti hillomunkkejakin on vielä jäljellä, kun pääsen itse seuraavan kerran talleilemaan! Eemil 27.11. ja 28.11.2021: Sinä se olet kyllä todellakin tuottelias, vau! On hyvällä tavalla hämmentävää, miten paljon samaistun Eemilin ajatuksiin - olen oikeasti myöskin pohtinut tuota ajan mystistä käyttäytymistä joskus arjessani ja sellanen kutkuttava mindblow valtasi mielen kun luin sen nyt myös teidän päiväkirjasta! Eikä tämä siis ollut ainoa - myös nämä Eemilin päiväkirjamerkinnät kuin itse tarinakin, sisälsivät niin osuvia kommentteja, että pakahdun! Lisäksi ne olivat yhtä viihdyttäviä kuin viimeksikin Myös seuraavan päivän kuva mittelöivistä Lumista ja Geraltista on huikea! Erityisesti tuo lila värimaailma on taitavasti valittu, samoin kuin taustalle sopiva tunnusmusiikkikin
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Dec 6, 2021 10:09:33 GMT 2
Kylläpä menee jännäksi kenelle menee loppuvuodesta palkintokuva kun ootte tykittäny hyvään tahtiin taas tarinoita! 😁
Ihana huomata miten on monissa tarinoissa otettu toisia hahmoja mukaan ja alettu tutustumaankin. Kiitos, että olette kaikki osana Aihkiaa ❤
|
|
|
|
Post by Eemil Sodantaival on Dec 11, 2021 18:51:32 GMT 2
Tuohon Helgan uusimpaan tekstiin liittyen, niin hänestä kyllä tulee koko ajan niin hyvät vibat — tulee olo että tuntisipa irl yhtä ihanan ihmisen! 7.12 teksti musiikkeineen pisti hymyilyttämään.
Tbh ylipäätänsä pitkän päivän jälkeen mikään ei piristä yhtä paljon kuin huomata että Aihkian foorumille on tullut uutta stooria. Täällon kaikilla jotenkin niin chill ja mukava meno, ettei surullisetkaan aiheet, vaikeatkaan, tunnu samalla tavalla painostavilta kuin helposti muualla käy. Se on miusta jo aika kunnioitettava suoritus!
(Kiitos itsellesi, mahtavaa päästä mukaan tällaiseen porukkaan ♥ )
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Dec 19, 2021 10:00:54 GMT 2
Ennillä lämminhenkinen tarina täynnä elämää, olipa kiva sukeltaa Inkan ja muiden tallilaisten keskeiseen kanssakäymiseen ja tutkailla miten he keskenään tulevat toimeen. Vaikka pienellä tallillahan kaikki tulevat toimeen, eikä Lapissa turhia murjotellakaan! :-D Täytyy varmaan alkaa miettimään tallikissan hommaamista, sillä itsekin törmäsin hiireen makuuhallin puolella tänä aamuna...
Olipa myös hauska huomata, kuinka Eemil oli odottanut äänimaljahoidon kehystarinaa innokkaana ja postaili siitä jo intopiukeena heti aamutuimaan! :-D Yritin ehtiä vielä saman päivän iltana postaamaan sen kehystarinan, mutta joululahjaneulomukset (ja vähiin kuluva aika tiimalasissa ennen joulua) eivät päästäneet minua vielä silloin otteestaan. Ajattelin myös, että tokkopa kukaan sitä juuri samaksi illaksi odottaakaan... Voi pojat, kuinka väärässä olinkaan ja sekös vasta tuntuukin hyvältä!
Joululomalla odotettavissa hahmokuvien tekoa, sekä heidän lisäys Aihkian nettisivujen porukkaosioon. Vuodenvaihteessa alan piirtämään palkintokuvaa loppuvuoden ahkerimmalle tallillaiselle. Harmi kun ei voi vielä aloittaa, kun ei tiedä kenelle piirtää!
|
|
|
|
Post by Ronja on Jan 3, 2022 21:58:17 GMT 2
Aihkiassa on riittänyt niin paljon uutta luettavaa, että tännehän voisi uppoutua selailemaan useammaksikin tunniksi näin loman jälkeen  Toivottavasti kommentit tavoittavat edes hivenen jokaista, joka on ahkerana jakanut viime aikoina tuotoksiaan! Loppuvuosi oli itselläni valitettavan kiireinen, joten on harmi, että tämä kenties vuoden tunnelmallisin aika tarinoida meni vähän sivusuun  Helga on kuitenkin piirtänyt joululomalla aivan ihania hahmokuvia, iso kiitos niistä! Myös palkintokuvat menivät ehdottomasti oikeaan osoitteeseen  Inkan ja Ennin kuvassa on kauniit vaaleanpunaiset sävyt, ja vitsit Ennillä on ihanan pitkä harja ja niin pyöreän suokkimainen olemus! ❤ Myös kuva Lounan äänimaljahoidosta on tosi tunnelmallinen, ihailen kovasti sun taitoa maalata niin lempeitä ja aitoja kuvia! (Äänimaljahoidosta puheen ollen, heh, lupaan alkaa työstämään omaa kuittaustani seuraavaksi :'D) Mitä Eemil oli jo aikaisemmin sanonutkin, niin myös mulla on Helgasta niin ihana fiilis hahmona. Jos tapaisin hänet oikeasti, niin hän olisi kyllä ehdottomasti yksi suosikki-ihmisistäni! Lisäksi myönnän olevani aina ihan innoissani lukiessani mietteitä luonnonmukaisemmista harrastustavoista, kuten kengättömyydestä ja kuolamettomuudesta - niin mielenkiintoista! Eemil on ollut yhtä tuottelias alusta saakka ja silti jokainen tarina on aina omalla tavallaan yhtä persoonallinen ja viihdyttävä, ihailtavaa! Aika jännittävän tasaväkisiä olette ottelussanne maneesin kanssa, mutta ei hätää - onneksi Eemiliä taisi ainakin tällä kertaa joku suurempi voima armahtaa, kun maneesiin sattui juuri Ronja. Hän olisi varmaan katsonut Eemiliä ylöspäin, vaikka Geralt olisi raahannut häntä hiekkaa kyntäen pitkin maneesia  Eli ei se ulospäin ollenkaan niin paha ollut! Muutenkin kannatus ropisee ainakin täältä Eemilille, vaikka myös maneesia sietää toki palvoa näillä pakkasilla Lisäksi bucket listalla ollut ratsastusjousiammunta sai pienen innostuksen kytemään minussakin, ehkä tähän tarjoutuisi vielä mahdollisuus vaikka tapahtuman muodossa?  Inkalle ja Ennille hurjasti onnea Seppele Cupin luokkavoitoista! Kilpailemisessa on kyllä oma mausteensa, mutta pidin myös sympaattisena, kuinka tunsitte olonne kaikista kotoisimmaksi luonnon helmassa, ilman kiirettä ja painetta. Samaistun! Oli myös jotenkin todella suloinen ajatus, ettei Inka kehdannut myrkyttää tai loukuttaa pientä mökkihiirtänsä. Minunkin mielestäni koiranpentu tulee tässä kohtaa paljon paremmin kyseeseen! Ilmeisesti Aihkiaan tuli vuodenvaihteessa pentulisäystä useammastakin suunnasta, toivottavasti nämä iki-ihanat vauvat pääsevät pian tallille! ❤ Elsiltä myöskin ihana kuulla, että koko teidän poppoo on kotiutunut hyvin Aihkiaan! Tarinaa Olafin päiväkirjassa oli tosi helppo lukea, sen ollessa mukavan selkeä ja tiivis, mutta kuitenkin sisältörikas paketti tavanomaisesta tallipäivästä. Lopussa oli mielestäni erityisen kivasti kuvattu varustehuoneen rentoa tunnelmaa, joka kyllä kiteyttää ihanasti Aihkian aina yhtä lämpimän meiningin! |
|
|
|
Post by Inka on Jan 4, 2022 10:25:25 GMT 2
Ja Ronjalle täältäkin vielä erityismaininta tarinoiden upeista otsikoista! Muutenkin tarinoitasi on kiva lukea, jotenkin niin rauhoittavaa. Tarkka ja kaunis kuvailu sekä hahmon omat pohdinnat saavat kyllä hetkeksi kaiken muun unohtumaan. Välittyy sellainen kuva, että teksteihin on käytetty aikaa. Huolellista työtä on ilo lukea. |
|
|
|
Post by Eemil Sodantaival on Mar 25, 2022 10:45:28 GMT 2
Tulinpa vielä tännekin kiittämään kaikkia ihanasta, insiroivasta talvesta Aihkiassa! Eemil käänsi nokkansa takaisin kotia kohti sunnuntaina 20.3, mutta jos se hänestä on kiinni niin tämä reissu ei jäänyt kyllä viimeiseksi. Yhteystietoja on vaihdettu, jos joku siis joskus valuu etelään päin niin yhdessä tuvassa lämpiää aina kahvit... :>
🖤 Nähdään vielä!
|
|
Myös toteutustapa oli tosiaan erottuva ja pidin erityisesti siitä, kuinka ympyrä sulkeutui tarinan lopussa päiväkirjan kannen painuttua kiinni. Ja miten kauniisti Eemil pohti, osasivatko hevoset kaivata - niin ihana!
Kannatan myös pilkkihaalarin hankkimista, miten olet edes pärjännyt tähän asti?
Toivottavasti kommentit tavoittavat edes hivenen jokaista, joka on ahkerana jakanut viime aikoina tuotoksiaan! Loppuvuosi oli itselläni valitettavan kiireinen, joten on harmi, että tämä kenties vuoden tunnelmallisin aika tarinoida meni vähän sivusuun 
Inkan ja Ennin kuvassa on kauniit vaaleanpunaiset sävyt, ja vitsit Ennillä on ihanan pitkä harja ja niin pyöreän suokkimainen olemus! ❤ Myös kuva Lounan äänimaljahoidosta on tosi tunnelmallinen, ihailen kovasti sun taitoa maalata niin lempeitä ja aitoja kuvia! 
Eli ei se ulospäin ollenkaan niin paha ollut! Muutenkin kannatus ropisee ainakin täältä Eemilille, vaikka myös maneesia sietää toki palvoa näillä pakkasilla 