Eemil Sodantaival

Eemil on sellainen elämäntapapakolainen. Hän on normaalisti hyvin tyytyväinen erakoituessaan omaan pieneen torppaansa Närhimäessä, mutta nyt sekin alkoi maistumaan puulta. Ja koska elämä on aivan liian lyhyt jahkailuun, ei tarvinnut paljon miettiä kun Aihkia etsi kausityöläisiä: vuoden 2020 ruskavaelluksesta jäi pieni Lappikipinä, joten miksipä ei lähtisi vähän pidemmäksikin ajaksi ja saisi siitä hyvästä vielä palkkaakin? Mikä parasta, mukaan sai ottaa oman hevosen, joten haave Geraltilla tunturille karauttamisesta pääsisi vihdoin ja viimein toteutumaan. Näin sitä elämää eletään, babeh!

Luonteeltaan Eemil on alkuun sisäänpäin kääntyvä. Hän ei heti lähde lörpöttelemään kaikkia asioitaan ja pitää pientä henkistä välimatkaa ennen kuin tutustuu muihin paremmin. Sinunkaupat kun saa tehtyä, kohteliaasta lyhytsanasta tulee jutusteleva ja helposti innostuva, melkein jopa hauska heppu. Varsinkin kun Eemil pääsee puhumaan suosikkiaiheestaan historiasta — ratsastuksen historiasta eritoten —, huomaa vaivihkaa päätyneensä kuulemaan kokonaista luentosarjaa.

Eemil ei ole ulkonäöltään erikoinen. Hän on tasantarkalleen keskivertomiehen mittainen, puolipitkät hiukset jotain maantienharmaan ja ruskean väliltä (Eemil peittää maantiehiekkaisen värin värjäämällä, mutta tekee sen laiskanlaisesti), muskelia ei erityisemmin ole, eikä kyllä oikein mitään kunnon lihaakaan luiden päällä. Kikkurainen parta on usein yksi hoitamaton tuhero vain, ja hiukset Eemil pitää nutturalla etteivät kaikki heti näe miten likaiset ne aina ovat.

Ainoa mikä voi saada tämän geneerisen hiirulaisen erottumaan joukkiosta on vaatevalinnat. Eemil vie historiaharrastuksensa muotiin asti, eikä ole lainkaan tavatonta nähdä häntä pukeutuneena turkiksiin, villaviittoihin, rautasolkiin ja tunikoihin, siinä missä bändituotteet ja äidin neulomat villapaidatkaan eivät ole no-no.