Silli

maanantai 7.2.2022
Silli saapuu Aihkiaan

Helka oli allekirjoittanut kauppakirjat Silli-tammasta lauantaina. Tamman kasvattajan ja entisen omistajan kanssa oli sovittu, että tamma saisi asua Oulussa sijaitsevalla kotitallillaan niin kauan, kunnes sille olisi löytynyt uusi tallipaikka. Helka oli ryhtynyt sopivan tallin etsintään raivokkaasti - lähes kuuden tunnin ajomatka tallille oli ehkä hieman liikaa. Aihkia löytyi siedettävän ajomatkan päästä ja kun tamman talliin muutolle oli näytetty vihreää valoa, alkoi Helka toteuttaa tamman muuttoa uuteen paikkaan saman tien.

Traileri oli järjestynyt lainaan onneksi nopealla aikataululla, joten Helka oli kiinnittänyt kopin autonsa perään ja ottanut sunnuntaina suunnaksi Oulun. Luvattua uutta lumikaaosta ei onneksi viikonlopun aikana ollut tullut, joten tiet olivat edelleen ihan siedettävässä kunnossa. Helka matkasi kuitenkin varovaisesti - pohjoisen lumimäärät ja sen vaikutus ajokeleihin oli tulleet etelän tytölle hieman järkytyksenä, vaikka eroja Etelä-Suomen tätänykyä kovin vähälumisiin talviin oli ollutkin odotettavissa. Illansuussa Helka saapui Ouluun ja majapaikkaansa, jossa viettäisi seuraavan yön.

Maanantaina Helka suuntasi Sillin luo heti aamutuimaan. Tamman mukana tulleet vähäiset tavarat oli pakattu valmiiksi jo lauantaina, joten niiden siirtämisessä autoon ei kauaa kestänyt. Silliä varten Helka kiinnitti trailerin puolelle heinäverkon ja juotti tamman huolellisesti ennen matkaan lähtöä. Kun Silli, tamman matkajuotavat sekä varusteet olivat kaikki turvallisesti kyydissä, käänsi Helka auton nokan takaisin kohti Enontekiötä.

Matka Oulusta Aihkiaan tuntui pitkältä. Välillä Helka huomasi puristavansa autonsa rattia aivan rystyset valkoisina, vaikkei ajokeli nyt aivan mikään mahdoton ollut. Koppi tuntui välillä kuitenkin pelottavan epävakaalta. Kotimatka venähti pitkäksi varovaisen ajon ja muutaman tauon vuoksi, mutta lopulta Helkan kuljettama yhdistelmä kurvasi Aihkian tallin pihaan.

Tallista saapui väkeä ottamaan uudet tallilaiset vastaan ja avustamaan Sillin päästämisessä pois trailerista. Sillin ilmeestä päätellen ajomatka ei ehkä ollut se kaikista miellyttävin, tai tamma ainakin vaikutti hieman tyytymättömältä. Toisaalta, eipä usean tunnin automatka taida kenenkään mielestä olla mitenkään kovin suurta herkkua. Helka juotti Sillin ja talutteli tammaansa hetken pihamaalla, ennen kuin suuntasi kohti tallia. Vaikka Helka ja Silli olivat vasta saapuneet Aihkiaan, tiesi nainen hänen ja uuden hevosensa varmasti viihtyvän paikassa.

lauantai 19.2.2022
Onnistumisen ilot

Helka oli alkuviikosta yrittänyt käydä vielä uudemman kerran taluttelemassa Silliä kentällä, mutta jälleen kerran melko huonolla menestyksellä. Tamma ilmoitti selkeästi, ettei kentällä eikä varsinkaan maneesissa ole mukava kulkea narun päässä ja että mielummin voitaisiin vain palata takaisin tallille kavereiden ja heinien luo. Uusi epäonnistuminen lannisti naista entisestään, mutta onneksi muutama varustehuoneessa saatu rohkaiseva kommentti ja lyhyt vertaistukikeskustelu kanssatallilaisten kanssa toi hieman lohtua. Tästä huolimatta Helka päätti kuitenkin toistaiseksi luopua taluttelusta kentällä ja keskittyä muihin, Sillin mielestä toivottavasti mielekkäämpiin asioihin.

Seuraavan kerran Helka kurvasi autollaan Aihkian pihaan torstaina aamupäivällä. Illaksi oli luvattu huonoa keliä ja reippaasti uutta lunta, joten tallireissu oli parasta hoitaa alta mitä pikimmiten. Ensimmäistä kertaa parin viikon aikana Silli tuli Helkaa vastaan tämän hakiessa tammaa tarhasta - ei mitenkään ilosta hihkuen tai reippaasti, mutta pienen mietinnän jälkeen kuitenkin. Helka oli ottanut tavaksi tuoda tammalle joka kerta omenanameja, joten lahjonnalla saattoi olla oma osansa tässä asiassa. Hoitopaikallekin Silli asteli mielellään, vaikkei itse hoitotuokiosta ehkä niin kovasti välittänytkään. Kun Silli oli harjattu, Helka varusti tamman ratsastusta varten, sillä nainen oli suunnitellut kipuavansa ensimmäistä kertaa Sillin selkään tamman uudessa kodissa. Kun Silli ja Helka itse olivat täydessä tällingissä ja valmiina päivän koitokseen, Helka talutti Sillin jälleen kerran kentälle, parkkeeraten tamman tällä kertaa jakkaran viereen.

Paikoillaan seisominen ratsastajan noustessa selkään ei ollut ihan Sillin bravuurijuttu, mutta tamman pienestä pyörimisestä huolimatta Helka sai kammettua itsensä satulaan. Nahkasatula nitisi ja narisi kevyesti Sillin löntystellessä eteenpäin hitaasti, mutta onneksi melko varmasti. Helkan takaraivossa kolkutteli kuitenkin jatkuvasti pelko siitä, että tamma alkaisi pysähtelemään ja jäkittämään myös rastastaessa. Nainen tekikin kaikkensa pysyäkseen tyynenä ja optimistisena, vaikka välillä huomasikin unohtaneensa hengittää. Kaikesta huolimatta Silli puksutti eteenpäin, joten Helkakin malttoi hiljalleen rentoutua tamman selässä. Helkan kerättyä ohjia hieman paremmin tuntumalle Silli muuttui kuitenkin selkeästi hieman tahmeammaksi ja sitä sai pyytää hieman enemmän eteen. Koska tämä oli kaksikon ensimmäinen ratsastuskerta uudessa kodissa ja muutenkin ensimmäinen ratsastuskerta koeratsastuksen jälkeen, ei Helka viitsinyt vaatia tammalta mitään ihmeempiä. Helka ratsasti Silliä vain käynnissä, pyöritellen tammaa pääty-ympyröillä sekä vaihdellen suuntaa lävistäjillä. Helka halusi päättää ratsastuksen onnistumiseen ja niin, että molemmille jäisi hyvä mieli, joten kun Silli tuntui liikkuvan paremmin omalla moottorillaan ja muutenkin hyvältä selkään, Helka ohjasi tamman ulos kentän portista noin puolen tunnin ratsastuksen jälkeen. Helka pysäytti Sillin tallin eteen ja taputti tätä kiitokseksi. Silli tökkäsi turvallaan Helkan kenkää ja vaikutti niinikää melko tyytyväiseltä.

Tänään Helka nousi uudelleen Sillin selkään ja kaksikko kävi heittämässä pienen maastolenkin tallin tuntumassa. Tamma talsi lumisessa maastossa tyytyväisenä ja katseli uteliaana maisemia. Kotimatkalla Helka ohjasi tamman hetkeksi umpihangen puolelle hankitreeni mielessään ja Silli saikin tehdä töitä, että jaksoi rämpiä syvässä hangessa ratsastaja selässään. Tallilla Helka palkitsi ratsunsa ämpärillisellä herkullista makuvettä, johon tamma käytännössä sukelsi turvallaan tavoitellessaan pohjalle painuneita pellettimuruja.

maanantai 21.3.2022
Ensimmäinen maasto

"Ensimmäinen kunnon maasto Sillin kanssa, noin 1,5h. Pääasiassa käyntiä melko vapaalla ohjalla, mutta myös pari lyhyehköä ravipätkää. Lisäksi yhteen mäkeen Silli tarjosi omatoimisesti laukkaa ravin sijaan, jota otettiin sitten lyhyt pätkä (sen verran, mitä tamma itse halusi laukata). Lähtö tallin pihasta oli hieman hankala ja Silli pysähteli jonkin verran, mutta kun pihasta oltiin pienen suostuttelun jälkeen saatu poistuttua Silli vaikutti tyytyväiseltä ja jopa innokkaalta, etenkin ravi- ja laukkapätkien jälkeen. Oikein toimivalta maastomopolta vaikuttaa, tuntui viihtyvän maastossa paremmin kuin kentällä.


Kokeiltiin myös uusia suitsia, joissa on x-otsapanta. Istuivat hyvin ja vaikuttivat mukavilta Sillin päähän. Ensi kerraksi täytyy muistaa hankkia heijastimet sekä itselle että hevoselle.."

lauantai 25.6.2022
Juhannusmaasto Valokylän Tallilla

Juhannuksen tienoilla Helkan puhelin hälytti uuden viestin merkiksi. Nainen oli saanut eräältä tuttavaltaan kutsun Valokylän Tallin juhannusmaastoon ja vaikka matkaa tallille kertyisikin jonkin verran, nainen päätti vastata kutsuun myönteisesti. Samallahan sitä voisi vaikka jäädä pariksi yöksi tämän tuttavan luokse viettämään juhannusta hieman pidemmän kaavan mukaan ja Sillillekin järjestyisi laidunpaikka samaisen tuttavan kotitallin pihapiiristä. Koska maastoretken ajankohta ei ollut kaukana, nainen järjesteli asiat matkaa varten pikimiten, lainasi hevoskuljetuskoppia ja pakkasi itsensä, tarvittavat varusteet ja Sillin kyytiin, minkä jälkeen suunnaksi otettiin eteläisempi Lappi ja Valokylän tallin lähettyvillä asuvan tuttavan koti, jossa Helka ja Silli viettäisivät yönsä ennen seuraavana päivänä koittavaa maastoretkeä. Matka sujui melko tukalissa olosuhteissa, sillä pohjoisessakin oli riittänyt lämpöä parhaimmillaan reilut parikymmentä astetta ja Helkan auton ilmastointi oli sanonut itsensä irti puolessa välissä matkaa. Juhannusliikenne oli kuitenkin onneksi melko siedettävä, sillä valtaosa kansasta oli lähtenyt juhannuksen viettoon jo aiemmin, joten nyt vastaan tuli enää muutamia mattimyöhäisiä. Yö tuttavan luona sujui mukavasti työhuoneen sohvalle pedatussa petissä ja Sillillekin oli järjestynyt mukava pieni laidunlohko tuttavan omien hevosten laidunten viereen.

Tapahtumapäivän aamuna Helka ja Silli ottivat rennosti, keräten voimia myöhemmin päivällä tapahtuvaa maastoa varten. Valokylään Helka ja Silli saapuivat ratsain yhdessä tuttavansa ja tämän suomenhevosen kanssa, sillä matkaa metsän poikki kertyi vain muutaman kilometrin verran. Valokylässä tallin väki vaikutti yllättyneeltä, kun pihaan oli yllättäen pelmahtanut laumoittain ratsukoita, joista osa oli saapunut paikalle hevoskyydillä ja osa tuonut itsensä ja hevosensa paikalle moottoriajoneuvojen voimin. Lopulta kävi ilmi, että tapahtuma oli alunperin suunniteltu vain tallin väelle, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen, että voidaan sitä matkaan lähteä isommallakin porukalla. Kun yleinen hämmennys oli selätetty ja kaikki kivunneet hevostensa satuloihin, lössi lähti suuntaamaan kohti läheistä järvenrantaa ja sinne rakennettua kokkoa. Helka ja Silli asettuivat joukon keskivaiheille.

Matka järvelle kesti puolisen tuntia. Ötököitä riitti ja Helkan käsivarret olivat ruvenneet kutisemaan, sillä hyönteiset olivat päässeet veren makuun pitkistä hihoista huolimatta. Helkan Silliin suihkima laventelin tuoksuinen ötökkäaine oli pitänyt suurimman osan ötötköistä pois tamman kimpusta, vaikka kyllä Sillikin oli saanut verenimijöistä oman osuutensa. Tuulesta ei ollut tietoakaan, mikä ei tietenkään yhtään auttanut asiaa. Matkalle oli jaettu tehtäväksi, että jokainen keräisi oman kukkakimpun. Helka keskittyi keräämään kaikki mahdolliset näkemänsä lupiinit, jotta saisi samalla kitkettyä mahdollisimman monta haitallista vieraslajin edustajaa pois tien ja polkujen reunoilta ja mahdollisesti tehtyä tilaa kotimaisille luonnonkukille. Yksi lupiini taisi Sillinkin suupielestä pilkottaa jossain kohtaa matkaa.

Seitsemän jälkeen ratsukot saapuivat iloisen jutustelun sekä häntien viuhunnasta lähtevän äänen saattelemana järven rantaan. Moni maastoilijoista suuntasi hevosineen kohti järveä, osa hevosista uskaltautui vain kastelemaan kavioidensa kärjen veteen, osasta kuoriutui kunnon vesipetoja. Silli oli kuitenkin hieman arkajalka ja suostui menemään veteen lopulta vain etupolvia myöden, joskin tämä oli pitkällisen maanittelun tulos. Helkakin kastui, sillä Silli kauhoi ja loiskutti vettä etusillaan ihan tosissaan. Viileä vesi tuntui kuitenkin virkistävältä näissä lämpötiloissa ja vähän sillä olettamuksellahan tälle reissulle lähdettiinkin, että uimaan mentäisi joko hevosen kanssa tai ilman.

Kun kello rupesi lähestymään kahdeksaa, oli hevoset sidottu hieman sivummalle puihin ja muihin mahdollisiin kiinnityspaikkoihin. Silli ja Helkan tuttavan hevonen jäivät tyytyväisinä mutustelemaan erään koivun oksia sekä mukaan otettuja pieniä eväsheinänippuja, joskin Silli vilkuili toista tammaa välillä hieman pahalla silmällä. Helka suuntasi tuttavineen kohti rannalle kasattua kokkoa sekä sen läheisyyteen saapuneita muita ihmisiä. Kokko tuikattiin tuleen sen ääreen kerääntyneiden ihmisten hurraahuutojoen saattelemana. Liekit loimusivat kauniisti, taustallaan peilityyni järven pinta ja valoisa, pilvetön kesätaivas. Kun kokko oli kauttaaltaan liekeissä ja kaunista näkyä ihailtu jonkin aikaa, jaettiin kaikille pieni juominkeja sisältävä jussipussi sekä vaahtokarkkeja. Helka innostui monen muun tapaan grillaamaan vaahtokarkkeja kokon liekeissä - ja kylläpä karkit maistuivatkin hyviltä, niin pelkälteen kuin Helkan evääksi ottamien tuoreiden kotimaisten mansikoidenkin kanssa. Lopulta vaahtokarkkeja, mansikoita ja muita eväitä (ja eväsjuomia) oli nautittu ähkyyn saakka.

Helka viihtyi tuttavansa kanssa kokolla melkein puoleen yöhön saakka, kunnes he ja muutama muu päättivät palata takaisin tallille. Kun hevoset oli varustettu kotimatkaa varten ja satuloihin noustu, huudeltiin heipat ja kiitokset vielä kokolle jääville juhannuksen viettäjille. Matka takaisin Valokylään ja edelleen Helkan tuttavan kotiin sujui joutuisasti ja hyvien keskusteluiden saattelemana.