|
|
Kafka
Dec 1, 2020 19:49:32 GMT 2
Post by Helga Nikunlassi on Dec 1, 2020 19:49:32 GMT 2
  issikkatamma ylläpidossa Aihkian vaellustallillaVuokraaja: Linnea |
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Feb 8, 2021 17:32:10 GMT 2
Hauskaa hiihtoratsastuskilpailuissa
la 6.2.2021
Aihkian vaellustallin hiihtoratsastuskilpailuissa, haastavampi luokka (ratakartta)
Tuomarin kommentit: "Erilainen, erottuva tuotos ja katsojanäkökulma. Mietitty ja huoliteltu kokonaisuus, siisti pieni uutisjuttu uutiskuvineen kaikkineen. Murre on ihana yksityiskohta! Tämän voi helposti kuvitella paikallislehteen, nimenomaan paperiseen, ja lehtileikkeen tallin ja koululuokan seinälle. Lämminhenkinen kokonaisuus."
Lopputulema: voitto kotiin! (Sijoitus 1/3)
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Feb 8, 2021 18:16:19 GMT 2
Hölmö nuori sydän
ma 8.2.2021
Kuulin kuinka koulukeskuksen ovi naksahti kiinni perässäni ja vedin keuhkoni täyteen kipristelevää pakkasilmaa. Sää oli kuin morsian ja pienet, pehmeät lumihiutaleet leijailivat kasvoilleni kun kävelin henkilökunnan parkkipaikalle. Innostuksesta tärisevät käteni pudottivat ensin autonavaimeni lumihankeen, josta etsin niitä kohmeisin sormin, sitten ne tutisevat käpälät eivät millään meinanneet osua avaimenkoloon ratin takana.
Vaikka en sitä vielä ääneen myöntänytkään, niin olin rakastunut. Ääneen sitä ei sopinut sanoa, ettei Louna kuulisi. Se varmasti loukkaantuisi ja näyttäisi hapanta naamaa pitkän aikaa! Eikä se ymmärtäisi, vaikka kertoisinkin sydämessäni olevan isoin paikka aina Lounalle. Mutta Kafka, tuo paksuturkkinen hopeaharja, oli myös vienyt sydämeni lauantaisen hiihtoratsastuskilpailun jälkeen. Viime päivinä en muuta ollut tehnytkään kuin hakenut tietoa islanninhevosista ja katsellut kuvia niistä nukkumaan mennessäni. Ne muutamat kuvat, jotka Aihkian kotisivuilta löysin Kafkasta, tallensin visusti puhelimeni kuvagalleriaan. Siinä vasta oli hieno hevonen.
"Laitan viestiä jos vuokraaja tulee tänään, mutta jos häntä ei näy niin saat ihan vallan mainiosti liikuttaa sen", oli Aile vastannut viestiini kesken työpäivän. Muutaman tunnin jouduin elämään jännityksessä ja odottamaan, ilmoittaisiko Aile vuokraajan saapuneen tänään tallille.
Kello neljältä puhelin oli edelleen mykkä. Joten nyt mentiin!
Louna saisi pitää vapaapäivänsä heti näin viikonalkuun, vaikka yritinkin kalkuloida mielessäni miten esimerkiksi kahden hevosen omistajilla riitti päivässä aikaa hoitaa ja ratsastaa molemmat hevoset. Kalkulointi ei tuottanut tulosta. Näiden ihmisten täytyi olla supernaisia ja -miehiä! (Ja sitten oli myös Ailen kaltaisia laumanomistajia, joka jakoi rajallisia tuntejaan kaikille hevosille lähinnä paijailuiden merkeissä.)
Tunsin tekeväni jotain rikollista, kun talutin Kafkaa sisätiloihin. Jännitti niin maan pirusti, että sen vuokraaja osuisikin samana päivänä tallille. Minun tuurillani se tapahtuisi sillä hetkellä, kun olisin saanut Kafkasta kaikki jääpuikot irti ja poni olisi enää satulaa vailla. S'il vous plaît vaan siis!
Kafka oli koko harjailun ajan mitä herttaisin tamma, joka seisoi hievahtamatta kuin lumiukko. Edes satulavyön kiristys ei saanut sen suuta mutrulle, johon olin Lounan kanssa jo tottunut. Voi olla, että muutama kuivatettu leivänkannikka sujahti tamman suuhun siinä samassa.
Samar tuli valkoisen Lumi-orin kanssa vastaan kun kävelimme maneesille ja hän näytti yllättyneeltä nähdessään minut jonkun muun kuin Lounan kanssa. Nyökkäsimme molemmat tervehdykseksi, vaihdoimme pikaiset ilontäyteiset kuulumiset lappalaiseen tapaan (jotka eivät siis olleet niin kovin pikaiset) ja erkanimme lopulta eri suuntiin.
Hiihtoratsastus oli ollut hauskaa "sinnepäin-ratsastusta", joten oli mielenkiintoista kokeilla miltä Kafka tuntuisi ihan kun ratsasti ihan tosissaan. Köh, siis jos minun He C-B osaamistani voi tosissaan ratsastamiseksi kutsua! Huomasin kuitenkin nopeasti, että tamma oli hyvin yritteliäs joka oli aina hyvin positiivinen piirre hevosissa. Mutta minäkin osasin päätellä näillä tietotaidoillani, että Kafkalla ei oltu pitkään aikaan tehty juurikaan muuta kuin töltätty pitkin metsäpolkuja. Se oli vino, eikä jaksanut kantaa itseään vielä pitkiä aikoja oikeinpäin. Kuitenkin, ne pienet hetket kun pitkän jumppailun jälkeen Kafka pyöristi hetkeksi selkäänsä ja alkoi kunnolla nostella kinttujaan, tuntuivat niin uskomattoman hyvältä!
Minusta tuntui, että meillä jotenkin klikkasi tämän hevosen kanssa.
Ehkä jatkossakin ratsastaisin sillä aina silloin tällöin!
|
|
|
|
Kafka
Feb 24, 2021 13:56:31 GMT 2
Post by Helga Nikunlassi on Feb 24, 2021 13:56:31 GMT 2
Pessimistit eivät pety
pe 19.2.2021
Röllimetsän ratsastuskoulun estekilpailuissa luokassa 60cm
"Kirjoita tarina, runo tai muu tekstituotos, johon sisällytät seuraavat sanat: vanha, kruunu, kakkukynttilä, ilmapallo, lahjanaru."
Onneksi luokassa ei ollut tyyliarvostelu! Pelkällä vauhdilla ja silkalla tuurilla toimme kotiin sinivalkoisen ruusukkeen, lopullisen sijoituksemme ollen 1/4.
|
|
|
|
Post by Helga Nikunlassi on Feb 24, 2021 14:00:07 GMT 2
Salapoliisitoimisto Nikunlassi
ke 24.2.2021
Jos oli oikein hyvä salapoliisi, oli kaikenlainen tiedonhankinta helppoa. Jos taas oli Helga, niin kaikenlainen vakoilutoiminta oli kuin lastenleikkiä.
Ensimmäisenä selvitin Kafkan omistajan. Kaadoin lasillisen punaviiniä ja istuin sohvalle läppäri sylissäni. Ailen kanssa ei ollut Kafka tullut oikein koskaan puheeksi ja olinkin pitkään siinä käsityksessä, että se oli Ailen oma hevonen. Mutta hahaa, niin ei ollutkaan! Nimittäin googletettuani Kafkan löytyi myös sen omistajan nimi eräästä hevostietopankista. Alkusyksystä 2019 eteenpäin omistajaksi oli merkitty Helvi Muukko. Kafka oli muuttanut Lappiin joulukuun alussa. Tsek.
Veisbuukki sen sijaan ei antanut ainuttakaan tulosta Helvi Muukko nimellä. Mööh. Uusi lasi punkkua.
Hakusanoilla "Helvi Muukko" ei irronnut myöskään lisää johtolankoja. Vain ikivanha adressi Utin lentokentän hiljentämiseksi ja hänen ottamansa kuva rentunruususta paikallislehden päivän kuvana. Helvi osasi olla todellinen mysteeri.
Palasin takaisin veisbuukkiin ja aloin selata muita Muukko-nimisiä, etenkin niitä joilla paikkakunnaksi oli merkitty Utti. Profiili toisensa jälkeen jouduin pettymään, heillä ei joko ollut paikkakuntaa ollenkaan esillä tai paikaksi oli merkitty jokin aivan muu.
Kunnes eteeni lävähti Emma Muukko. Paikkakunnalta Utti, nykyään asuu Helsingissä. Kaunis vaaleaverikkö. Hänellä ja Helvillä täytyi olla yhteys, kun olivat samalta paikkakunnalta ja heillä oli sama sukunimi. Klikkasin nähdäkseni kaikki Emma Muukon profiiliin ladatut kuva ja - BINGO! Tällä Muukolla oli kuvia hevosista, joten yhteys oli löytynyt takuuvarmasti!
Näpyttelin päätä pahkaa viestiä Emmalle. Moikkuli Emma! Ei, liian tuttavallinen. Päivää Emma, en minä nyt näin kalkkis vielä ollut.
"Moi Emma.
Selailin Muukkoja veisbuukista yrittäessäni löytää yhden hevosen omistajaa. Huomasin, että olet myös hevosihmisiä. Mahdatko tuntea ketään Helvi Muukkoa?"
Lähetä. Lisää punkkua kiitos.
Puolen tunnin päästä puhelimeni kilahti viestin merkiksi.
"Joo se on mun äiti! Mistä hevosesta on kyse?"
No voi veljet, sehän tosiaan tärppäsi!
"Kafka-nimisestä issikkatammasta. Mulla ei ole mitään tärkeätä, mutta olisi ollut kiva kertoa, miten meillä meni hiihtoratsastuskilpailuissa ja ehkä lähettää Helville joku kuvakin. Niin ja pyörähdettiin me estekilpailuissakin. Ehkä Kafkasta ei kuitenkaan estehevoseksi ole. Oisko sun äidillä sähköpostia?" vastasin.
"Äiti on niin vanha, ettei sillä oo mitään sähköpostia, haha. Voin toki lähettää terveisiä ja näyttää sen kuvan kun seuraavan kerran käyn kotona?"
Lähetin Helvin tyttärelle lehtikuvan ja artikkelin Aihkian hiihtoratsastuskilpailuista, joka oli kirjoitettu paikallissanomiin. Emma oli varma äitinsä ilahtuvan kuullessaan Kafkalla menevän hyvin. Hänen äitinsä oli ostanut Kafkan syksyllä, mutta joutunutkin heti antamaan sen ylläpitoon, sillä hänen miehensä raavaat suomenhevosorit olivat menneet aivan sekaisin uudesta tammasta. Mies halusi ehdottomasti pitää orit oreina - siitä ei keskusteltu kahta sanaakaan, joten heille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa tässä kohtaa kuin antaa Kafka ylläpitoon määrittelemättömäksi ajaksi. Helvi kuitenkin toivoo vielä lähivuosina saavansa Kafkan kotiin Uttiin.
Viestittelyn lopuksi Emma lähetti kuvan Kafkasta äitinsä kotitallilta:
|
|
